MEIDÄN RAKKAUSTARINA

Lokakuussa päästiin viettämään avopuolison kanssa meidän toista vuosipäivää. Mä olen ihan super onnellinen, kun olen löytänyt vierelleni sellaisen ihmisen kenen kanssa klikkaa vaan niin hyvin! Meiltä löytyy samanlainen ajatusmaailma ja maailmankuva, vaikka muuten tuntuukin, että luonteeltaan ollaan niin erilaisia. Paljon onneksi löytyy samoja mielenkiinnonkohteitakin ja yhdessä on helppo keksiä tekemistä, kun samallaiset asiat miellyttää. 

Vähän reilu kaksi vuotta sitten mulla ei ollut kamalan helppoa. Mä olin ollut jumissa huonossa suhteessa, joka myöhemmin ajoi mut rahahuoliin ja asunnottomuuteen sekä itseinhoon itseäni kohtaan. Sen myötä eksyin toisen ihmisen luokse, joka ei tehnyt mulle ehkä niin hyvää. Laastarisuhde, jonka luulin toimivan ja kuinka luulin omien tunteiden olevan aitoja. Yhtenä viikonloppuna olin matkalla ystäväporukalla viettämään hauskaa mökki-iltaa. Hypättiin kaverin kaverin kyytiin ja illan aikana pientä silmäpeliä oli havaittavissa, mutta siihen se sitten jäi. Sanoin mun ystävälle, että tohon tulen vielä tutustumaan paremmin joskus ja perään hän kysyi vaan, että "mites siinä onnistut?" Kohautin olkiani ja asia unohtui parissa viikossa. 

Syksy koitti ja mä olin löytänyt kivan pikku yksiön ja työpaikan asunnon lähellä olevasta kahvilasta. Reilun viikon olin kahvilassa ehtinyt työskentelemään, kun kahvin ovista saapui suloinen mies, joka näytti niin kamalan tutulta. Rahastin kahvin ja hymyilin. Juoksin takahuoneeseen kaivamaan puhelinta esille ja äkkiä kaverille tekstasin, että etsisi sen kaverin kaverin facebookista ja laittaisi mulle kuvan. Kännykkä piippasi ja näytölle ponnahti kuva. Siksi se poika näytti niin tutulta, koska hänhän oli siellä mökillä kuukausi taaksepäin. Pari päivää eteni ja vihdoin uskaltauduin laittaa facebookissa viestiä, että näin monta päivää meni, että tunnistin. Siitä sitten alkoikin chattailut ja tulevana viikonloppuna lupauduin ystävän kanssa leikkimään taksia ja heittämään heidät viihteelle. Seuraavana päivänä vietettiinkin jo aikaa kahdestaan ja siitä seuraavat kolmeviikkoa Vesku olikin viettänyt kaikki yönsä mun luona. 

Vajaan vuoden verran asuttiin mun yksiössä, jonka jälkeen muutettiin ensimmäiseen yhteiseen kaksioon. Kesällä hankittiin perheenlisäystä koiranpennulla ja viime kuussa muutettiin isompaan takapihalliseen asuntoon. Kahden vuoden aikana ollaan siis koettu armeija-aika ja ilot ja surut toistemme puolesta. Ero ei ole käynyt missään kohtaa mielessä ja kunnollisia riitojakin on yhden käden sormin laskettavissa. 

On ihanaa omistaa poikaystävä, kuka on seurustelukumppani, mutta myös paras ystävä. 
rakkaustarina